Synnyin Kuopiossa perheeseen ja sukuun, joita 1900-luvun historia oli koetellut ankarasti. Toinen maailmansota ja sitä edeltänyt Suomen sisällissota olivat haavoittaneet sukulaisiani ja jättäneet jälkeensä raskasta hiljaisuutta ja puhumattomia sanoja.

Tuon hiljaisuuden kartoittamisesta tuli minun työni. Ensimmäiset kysymykset koskivat lähintä piiriäni: mitä rakkaille isovanhemmilleni on tapahtunut? Henkilökohtaisesta sfääristä älyllinen uteliaisuus laajeni koskettamaan ensin Suomen ja sitten Euroopan historiaa ja lopulta yleisesti yksilön kohtaloa kriisiaikoina.

Opiskelin Helsingin Yliopistossa historiaa, ja asun ja työskentelen Helsingissä. Rakennan teokseni tutkimuksen pohjalle. Käytän laajasti arkistoja, lehtiaineistoja, tutkimuksia ja aikalaiskirjallisuutta. Historianfilosofia on minulle rakasta. Kirjoitan mikrohistoriallisen tutkimustradition innoittamana siitä, miten mentaliteetit syntyvät, siitä, millainen aineeton perintö kulkee suvuissa ja yhteiskunnissa.

Historiallinen romaani alkaa siitä, mihin lähteet päättyvät. Se avaa portit menneen aistimusvoimaiselle kokemiselle; henkilöni elävät romaanien aikaa lihallisina, tuntevina olentoina.

Olen kirjoittanut pienestä kaupungista järven rannalla. Sen nimi on Kuopio mutta se voisi olla myös jokin muu paikka Euroopan kartalla. Olen kirjoittanut myös kaupungista nimeltä Petrograd/Leningrad/Pietari. Niin kuin jääkausi on muovaillut itäisen Suomen maisemaa, raastanut kallioperään järvialtaat ja kasannut kultaista hiekkaa pitkiksi harjanteiksi, niin historia muovaa teoksissani ihmistä, vääjäämättä.